Tämä hetki

Heräsin hyvin rauhallisena ja tyytyväisen oloisena. Kuin aamuina perheen kanssa asustaessa, jolloin oli edes hetken hiljaisuus ja aikaa olla vain, oli kyse sitten muiden nukkumisesta tai töissä/koulussa olemisesta. Aika tuntuu hetken ajan hyvin pysähtyneeltä, ilman stressiä tai kiirettä. Kuin olisi koko elämä aikaa. Tällä kertaa katsoin oikealla istuvaa oranssi pipoa ja en voinut kuin miettiä, että tässä hän on minun kanssani.
Sen päivän vietin hyvin mukavissa ajatuksissa, kuinka ensimmäistä kertaa on rauha jonkun seurassa, kuinka ensimmäistä kertaa elämässä tunnen, että kuulun johonkin. Tämä on suuri saavutus mielestäni ja itse asiassa hyvin hyvin iloinen yllätys. Vietin niin monia vuosia omistaen levottomat jalat, kuin kutina sielun porukoissa, halu liikkua ja matkustaa. Se tunne, että ei kuuluu oikein mihinkään. Se tuntuu, kuin olisi löytänyt osan itseään ja kerrankin olen sieluani myöten tyytyväinen vain jäämään tähän. Tunnen niin monen ajan jälkeen, että voin vain olla oma itseni, peittämättä yhtään mitään.
Ja koska ilmeisesti päivä ei muutenkaan voitu pilata, kuulin ensimmäisen kerran hänen sanovan rakastavan minua. Vietin monia hetkiä vain katsoen häntä ja mieleni sopukoissa mietin, miten tämä rakkaus on rauhallista, lempeää, pehmeää ja silti hyvin voimakkaan tuntuista.
En voi sanoa uskovani kohtaloon, mutta nyt olen varmaan päässyt lähimmäksi mitä tulen uskomaan ajatellessani, kuinka juuri nyt päätin tänne muuttaa, kuinka juuri sinä iltana päätin pitkästä aikaa puhua randomille ihmiselle ja kuinka juuri sinä iltana, hän oli jäänyt yksin. Pakko myöntää, että kiinostukseni näyttäminen, saati sitten flirttailu oli hyvin hyvin kamalaa ja ruosteessa. Silti päädyin viimeiseen tanssiin ja sieltä hänen luokseen.
Muistan ajattelevani sen tulevan olemaan vain yhden yön juttu, kuinka kaksi epäsosiaalista ihmistä yrittivät käyttäytyä normaalisti, ettei aamu olisi kiusallista. Muistan myös, kuinka katsoin vain tätä kaunista naista ja ajattelin, ettei minulla ole mitään menetettävää ja kysyin pala kurkussa, jos olisi mahdollisuus nähdä vielä.
Täällä istun nyt ja en pysty edes kuvittelemaan, että emme olisi tavanneet saati, etten nyt olisi kirjoittamassa blogia ja tuntien näin paljon.
Luulen, että vietän vielä tämän yhden päivän miettimättä töitä ja annan tämän hetken ja ajan vallata minut. Huomenna ehdin taas stressailla ja hoidella asioitani turhautumiseen asti