Luottamus

Minulla on ollut päällimmäisenä ajatuksena luottamus nyt hyvin monta päivää. Se on mielenkiintoista, kuinka luottamus on jotain niin haurasta, mutta voi myös olla yhtä jyrkkä kuin kallio, joissakin tapauksissa ainoa oljenkorsi, kun kaikki muu on poissa.
Myös luottamuksen määrittäminen on mielenkiintoista. Kuinka voi sanoa luottavansa johonkuhun, jos epäilee toisen luottamusta? Kuinka ylipäätänsä voi sanoa luottavan johonkuhun, jota epäilee? Missä kulkee raja, että milloin on luottanut tarpeeksi, että voi sanoa, että luottaa vaikka epäilee?
Itselle tuli vastaan epäilyä luottamuksesta. Epäilyä teoista ja ajatuksista. Epäilijä olin minä ja sain vain huomata lopussa omassa luottamuksessa puutosta. On se jo jotain, kun sanoo luottavansa johonkuhun enemmän kuin kehenkää muuhun ja silti huomaa puutosta paljon. Kuinka huono se täytyy alun perin olla, jotta jää niin paljon parantamisen varaa tässä vaiheessa?
Tiesin aina, että minun on vaikea luottaa. Tiesin sen tulevan hyvin hitaasti ja hajoavan tuulenvireestä. Ajattelin, että se riittää, että olen yrittänyt paljon ja tahtonut vielä enemmän. Luullut, että kun tullaan parhaimpiin tuloksiin, että kyllähän sen täytyy riittää. Mutta se ei ole totta. En voi sanoa antaneeni kaikkeni, näyttäneeni kaikkeni, jos puutosta on. Varsinkin kun huomaa, että ei uskalla päästää itse ohjista irti ja antaa välillä toisenkin viedä.
Minun pitäisi verrata tätä vaikka urheiluun. Pelaaja voi sanoa jossain vaiheessa, että nyt sain paremmat tulokset kuin olen ennen saanut, mutta maailmassa on niin paljon pelaajia, jotka vain ovat parempia ja itseään täytyy kehittää, jotta pääsee parempiin tuloksiin tai edes ettei unohtaisi taitojaan ja huononisi huomaamattaan.
Olen kuunnellut ja katsellut (En voi täysin rehellisesti sanoa, etten olisi itsekkin tähän loukkuun hypähtänyt),kuinka ihmiset kertovat, kuinka joskus he sitä tai tätä, mutta kun tulisi aika näyttää taitojaan pitkästä aikaa, huomaan vain turhautumista ja nöyryytyksen hivenettä heissä, kun taito ei onnistukkaan enää entiseen malliin.
Niinpä olen nyt päättänyt, että teen työtä luottamuksen eteen. En anna mieleni alkaa epäillä jokaista vastaan tulijaa saatikaan rakkaita ihmisiä ympärilläni. Annan itseni luottaa siihen, että asiat ovat kuin he sanovat olevan. Vaikka mitään ei voi koskaan tietää täysin varmasti, niin on silti hyvä pitää joitakin asioita varmoina.
En suostu enään sattuttamaan oranssipipoa oman ongelmieni takia. Vähintä mitä voin tehdä tämän eteen, jos tahdon tämän toimivan, on lakata epäilemästä hänen luottamustaan ja alkaa itse kunnolla luottamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.