huolestuneisuutta

Miten kertoa ihmiselle, että hänen ”täydellinen” elämä saattaa olla pelkkää harhaa? Miten kerrot, että ihminen, jonka kanssa hän haluaa jakaa loppu elämänsä on myös ihminen, joka näyttää tekevän hänelle huonoa? En tiedä, että onko se vain omaa epäluottamusta, mutta katselin koko päivän ystäväni hypähtävän jokaista ääntä. Katselin, kuinka hän tuntui säikähtävän jokaista kolinaa ja äkki yllätyksiä. Jouduin huomaamaan, kuinka hän tuntuu kävelevän varpasillaan ja varovan sanojaan puhuen epävarmemmin, kuin olen hänen koskaan kuullut puhuvan.
Tiedostan, että väkivaltaa esintyy joissain suhteissa muodoissa jos toisessakin, mutta koskaan en itse olisi uskonut, että joutuisin omien ystävien kanssa edes epäilemään tälläistä. En varsinkaan juuri tämän tietyn ystävän kohdalla. Epävarmana en voi kuin katsoa tilannetta tarkemmin, ennen kuin teen omia päätelmiäni.
Eli tällä kertaa huolestuneisuutta ystävää kohtaan ja tottakai toivottavaa on, että luuloni osottautuisivat vääriksi. Olen huomannut, että ehkä yksi vaikeista asioista elämässä on huomata toisen tuskan pystymättä tekemään mitään. Kun huomaa, että toiminta ei olekaan heti ensimmäisenä vaihtoehtona ja ei voi kun olla kärsivällinen, kun kärsivällisyys on viimeisenä mielessä.
Kaikki tämä, ennen kuin varmuutta edes on. Hyvin monta kertaa jo pelko asiasta tuntuu olevan tarpeeksi. Itseäni toistaen en voi kun toivoa, että pelkäksi turhaksi peloksi se osottautuukin.
Kaikesta tästä huolimatta oli mukavaa tavat hänet jälleen ja hieman huvittavaa huomata, kuinka paljon toisiamme tunnemmekaan. Sanat jotka jäivät sanomatta tavatessamme, jotka haluaisin vieläkin päätä taputtaen sanoa ovat:” Älä vähättele itseäsi.”. Se ei sovi noinkin vahvaluonteiselle ihmiselle. Ole oma itsesi niin kuin ennenkin olet ollut. Olet silloin parhaimmillasi.
Vaihtaakseni ajatuksiani vaihdan aiheen keksusteluun, jota kävimme mamasta. Oli mukavaa pitkästä aikaa puhua ihmiselle, joka on ollut kanssani ennenkin, kun haluan päästää höyryjä maman suhteen. Keskustella jonkun kanssa, joka jo ennestään tietää mitä hän on tehnyt, eikä tarvitse jälleen epäillä, onko hän todella niin epämukava, miltä ajoittain tuntuu? Tuntui jostakin syystä hyvin lohduttavalta kuulla häneltä:” Eli hän ei ole muuttunut yhtään”. Toteamus sellaisenaan. Asian minkä hän tietää varmuudelta vain muutamasta lauseesta. Tämä on myös asia, jonka olen unohtanut, että miltä tuntuu olla ystävien kanssa jotka tuntevat sinut kuin omat taskunsa.