Joskus mietin tapahtumia elämässä ja sitä, mitkä kaikki valinnat ja asiat ovat saaneet johtamaan minut juuri tähän aikaan ja paikkaan. Välillä mietin, mitä kaikkea tahtoisin muuttaa elämässäni, mitä tekisin aivan toisin, mutta päädyn aina siihen lopputulokseen, etten yhtikäs mitään. Jotkin asiat ovat niin paljon sen arvoisia, että en voi kuin ajatella, etten edes hitusen muuttaisi yhtään mitään, niin kauan kun saan päätyä juuri tähän hetkeen.
Oranssipipon kanssa on ollut muutamia kertoja puhetta aikakoneesta, niin haaveilevan, kuin joskus ehkä hitusen katuvaankin sävyyn. Ymmärsin jo hyvin nuorena, etten halua koskaan kajota menneisyyteeni, vaikka tulisikin joskus tulevaisuudessa tilaisuus siihen. Vain hyvin heikkoina hetkinä suljen silmäni ja mietin, miten erillaista kaikki olisi jos olisi toisin.
Tulevaisuuteen pääseminen on aivan toinen asia. Olisi mahtavaa tietää asioita ennakkoon ja ehkäpä voisin olla tarpeeksi itsekäs, että voittaisin itselleni lottovoiton. Tai no minulle ja oranssipipolle ja koiralle ja tuleville lemmikeille. Haaveilen harva se päivä, mitä kaikkea voisi tehdä, jos olisin rikkaampi. Mitä kaikkea voisin antaa ja suoda meille. Toisaalta, kuinka paljon se muuttaisi elämää, jos soisin sellaisen itsekkään teon? Mitä jäisi kokematta, jos en kömmi tätä tietä omin voimin? Enkä varmastikkaan osaisi suunnitella, miten estää jotkut asiat tapahtumasta ja silti jättää hyvät asiat. En halua olla loppuelämäni tietoinen tapahtumista, joita minun ei kuulu estää.
Eli luulenpa vain, että tulen kiertämään aikakoneet kaukaa, tuli niitä tai ei. Ei olisi muutenkaan hyvä vain miettiä meinneisyyttä ja tulevaisuutta. On harjoiteltava tässä hetkessä olemista enemmän ja antaa asioiden mennä omalla painolla, eikä yrittää suunnitella ja miettiä kaikki alusta loppuun.
Olen myös miettinyt asioiden eteen tulemista, kuinka joskus eteen tulee hyviä asioita, joita on hyvä ottaa kiinni, mutta jotka minä liian usein ohitan vain siksi, että haluan tehdä itse asiat omin voimin. Tämä tuo aina mieleen vitsin, jossa myrskyssä seilaavan miehen luokse tulee kolme eri laivaa pelastamaan häntä, mutta mies kieltäytyy sanoen:” En tarvitse teiltä pelastusta, Jumala auttaa minut pinteestä.”. Lopputuloksena mies kuolee ja herää taivaassa ja kysyy Jumalalta:” Miksi et pelastanut minua?”. Jumalan vastaus on:” Toin eteesi kolme laivaa pelastamaan sinua, etkä mennyt yhteenkään.”. Opetus on minusta hyvä ja saisin itsekkin kuunnella tätä.
Kuukausi: tammikuu 2017
Luottamus
Minulla on ollut päällimmäisenä ajatuksena luottamus nyt hyvin monta päivää. Se on mielenkiintoista, kuinka luottamus on jotain niin haurasta, mutta voi myös olla yhtä jyrkkä kuin kallio, joissakin tapauksissa ainoa oljenkorsi, kun kaikki muu on poissa.
Myös luottamuksen määrittäminen on mielenkiintoista. Kuinka voi sanoa luottavansa johonkuhun, jos epäilee toisen luottamusta? Kuinka ylipäätänsä voi sanoa luottavan johonkuhun, jota epäilee? Missä kulkee raja, että milloin on luottanut tarpeeksi, että voi sanoa, että luottaa vaikka epäilee?
Itselle tuli vastaan epäilyä luottamuksesta. Epäilyä teoista ja ajatuksista. Epäilijä olin minä ja sain vain huomata lopussa omassa luottamuksessa puutosta. On se jo jotain, kun sanoo luottavansa johonkuhun enemmän kuin kehenkää muuhun ja silti huomaa puutosta paljon. Kuinka huono se täytyy alun perin olla, jotta jää niin paljon parantamisen varaa tässä vaiheessa?
Tiesin aina, että minun on vaikea luottaa. Tiesin sen tulevan hyvin hitaasti ja hajoavan tuulenvireestä. Ajattelin, että se riittää, että olen yrittänyt paljon ja tahtonut vielä enemmän. Luullut, että kun tullaan parhaimpiin tuloksiin, että kyllähän sen täytyy riittää. Mutta se ei ole totta. En voi sanoa antaneeni kaikkeni, näyttäneeni kaikkeni, jos puutosta on. Varsinkin kun huomaa, että ei uskalla päästää itse ohjista irti ja antaa välillä toisenkin viedä.
Minun pitäisi verrata tätä vaikka urheiluun. Pelaaja voi sanoa jossain vaiheessa, että nyt sain paremmat tulokset kuin olen ennen saanut, mutta maailmassa on niin paljon pelaajia, jotka vain ovat parempia ja itseään täytyy kehittää, jotta pääsee parempiin tuloksiin tai edes ettei unohtaisi taitojaan ja huononisi huomaamattaan.
Olen kuunnellut ja katsellut (En voi täysin rehellisesti sanoa, etten olisi itsekkin tähän loukkuun hypähtänyt),kuinka ihmiset kertovat, kuinka joskus he sitä tai tätä, mutta kun tulisi aika näyttää taitojaan pitkästä aikaa, huomaan vain turhautumista ja nöyryytyksen hivenettä heissä, kun taito ei onnistukkaan enää entiseen malliin.
Niinpä olen nyt päättänyt, että teen työtä luottamuksen eteen. En anna mieleni alkaa epäillä jokaista vastaan tulijaa saatikaan rakkaita ihmisiä ympärilläni. Annan itseni luottaa siihen, että asiat ovat kuin he sanovat olevan. Vaikka mitään ei voi koskaan tietää täysin varmasti, niin on silti hyvä pitää joitakin asioita varmoina.
En suostu enään sattuttamaan oranssipipoa oman ongelmieni takia. Vähintä mitä voin tehdä tämän eteen, jos tahdon tämän toimivan, on lakata epäilemästä hänen luottamustaan ja alkaa itse kunnolla luottamaan.