Tekstit saattavat alkaa olemaan tekstien pätkiä. Jokainen erillainen olo sillä hetkellä vie minua. En halua erotella niitä tuon enempää, vaan ne saavat kaikki mahdollisuuden tulla näkyväksi kaikki. Varoitus. Saattaa olla siis sekavaa.

Vihdoin olen päässyt siihen pisteeseen, että voin antaa anteeksi tekijälle. Se tuntuu itsestä hyvin vapautttavalta. Se tuo jonkinlaista vapautta itselleni.

Olot, etten voi luottaa ajatuksiini, ovat vähentyneet.
Luotan kai enemmän itseeni. ehkä. kyllä.
asioiden käsittelu on perseestä. Kaikki se kärsivällisyys mitä siihen vaaditaan. Minulla on vaikeuksia kirjoittaa ylös lauseita kunnolla, koska kärsivällisyyteni on niin huono, saati että jaksaisin odottaa ajan kulumistta.

En ole kärsivällisyyden ystävä. Kaikki se kärsivällisyys itseäni kohtaan jota vaaditaan on tuskaa. Tiedän miten pääsisin yli. Osaan sen ulkoa ja silmät kiinni, mutta silti pitäisi antaa tunnetasonkin käsitellä asiat omalla painollaan. Antaa tunteiden tulla ja ajan kulua, kunnes olen valmis.
Minun pitäisi olla armollinen itselleni eniten kaikista ihmisistä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä puolestani. Minun pitää hyväksyä heikkouteni ja elää niiden kanssa. Ehkä se on minun haluni paeta tilannetta. Minun tapani ei hyväksyä asiaa. Joten taidan päästää irti hieman otteista. Ehkä minun tapani puhua kolmannessa persoonassa ei ole hyvä. Se kertoo enemmän kuin haluaisin. Siinä minun yksikköni taas löytyi.
Minun pitää löytää itseni taas. Ja on hyvä aloittaa sillä, etten ole kolmas persoona mielessäni.

Tuntuu kuin olisin eläytynyt uudestaan. Voima varani palaavat pikkuhiljaa ja pystyn jo ajoittain tuntemaan sen voimakkaan ihmisen sisällä jonka tiedän olevan minussa. Olen antanut jo anteeksi tekijälle teostaan ja se on laittanut taakan harteiltani Antanut tietynlaista vapauden tunnetta, jota olen kaivannut elämääni.

Vapaus kestää vain sen hetken kuin siihen uskoo. Voinko sanovani olevani täysin vapaa? En usko niin. En täysin. Kuinka moni voi sanoa olevansa täysin vapaa? Kuinka ihmiset määrittävät vapautensa?

Minulla ei ole muuta nyt kuin kirjoitus. Olen edelleen levoton ja se tuntuu tekevän minusta päättömän kanan. Haluan saada tämän kaiken energian johonkin, koska jalkojani särkee. Haluan tämän helpottavan. Meditoiminen ei auta. Helpottaa vain hetkeksi, mutta ei koskaan kokonaan.
Tuntuu, kuin yrittäisi juosta pois kehostaan. Niinpä kirjoittelen taas ei mistään aiheesta, kunnes tunnen itseni jälleen minuksi.

Tunnen itseni välillä taas voimaisaksi. Tiedän niillä hetkillä, että selviän. Tai tulen ainakin selviämään. Joskus tuntuu etten jaksaisi. En millään haluaisi yrittää. Nämä saattavat välillä sulautua toisiinsa, kunnes tunnen ajelehtivani, enkä ole varma menenkö vain mukana vai olenko sillä hetkellä selviämässä.

Rakastan oranssipipoa. Todella paljon. En silti pidä ajatuksesta, että hän on ainoa asia, mikä on estänyt minua tekemästä mitään itselleni. Mikä on saanut minut olemaan varma, etten halua kuolla. Älkää käsittäkö väärin, olen helkkarin iloinen saadessaan sellaisen ihmisen joka saa minut saamaan haluamaan selviytyä ja elämään vielä, mutta se taakka, kun on jollekkulle sellainen. Pelkään, että se olisi liikaa oranssipipolle joku kerta.

Odotan paljon nukkumista, koska silloin on ainoa aika kun voin olla epätietoinen levottomuudesta.

Tänään kuullin ystäväni yrittäneen jotain eilen. Sain sysäyksen itseeni. Ja huoleni kasvavat. Osaanko olla vain kivun kanssa? En usko. Jos ei muuten, niin opettelen olemaan ilman kipua välillä.
Mitä elämääni siis kuuluu, näin pitkän ajan jälkeen? Olen saanut hyvää psykoosi lääkettä, joka on auttanut minua jaksamaan. Nyt olen myös saanut masennus lääkettä ja nyt vain odottelemme, että milloin se alkaa toimimaan. Olen ollut niinkin toimintakyvytön, että vietän vain aikaa sänkyssä loikoillen tekemättä oikein mitään muuta kuin dataillen. Olen sentään päässyt kauppaan silloin kun on pitänyt mennä. Ja olen saanut aikaseksi välillä käydä tapaamaassa ystäviäkin.
Nyt minulla ei taida olla mitään syvällesimpiä mietteitä. Enemmänkin maailma tuntuu vieläkin jonkin verran kaukaiselta ja hieman epätodelliselta. Kuin en ihan kuuluisi siihen. Ehkä tämä masennus lääke tulee nyt auttamaan siihen.

Sain kuulla muutama päivä sitten mummoni kuolemasta. En tiennyt aluksi miten suhtautua asiaan. Kuolemaa ihmistä kohtaan, jota ei ole monia vuosia nähnyt. Jota minun kyllä piti mennä tapaamaan viime vuonna, mutta peruutin sen pelkoni takia. Pelkäsin kohdata tätä vieraalta tuntuvaa ihmistä ja siihen se sitten jäikin. Vasta seuraavana päivänä tajusin, että hän on todella kuollut. Silloin se iski minuun todella, mutta vasta sitä seuraavana päivänä tunsin syvää surua. En ehkä vieläkään ole varma, miten suhtautua, mutta nyt tiedän ainakin tuntevani surua asiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.