Kun todellisuus ja harha sulautuvat toisiinsa, miten voi tietää oikean ja väärän eroa? Miten tunnistaa mikä on totta?
Olen takiaisin kotona. Takaisin oranssipipon luona ja ’lapsien’. Koiran ja poika rottien kanssa. Mitä minun pitäisi tuntea? Tunnen takkuisuutta lääkkeistä. Kirjoittaminenkin on vaikeaa.
Mitä voisin nyt kertoa elämästini? Mieleni on levoton, kuin olisin liekkien tanssia. Läkkeet saavat minun jalkani liikkumaan. Minut liikkuumaan, koska levottomuus on muuten sietämätöntä. Myös keskittymiseni on heikkoa. Huomaan sen vaikuttavan kirjoittamiseen. Nyt on hetken taukoa. Istun lähes rauhallisena ja annan sormeni kirjoittaa. Oranssi pipo istuu tuolla jossain. Minä laitoin musiikkini joka saa sieluni kertomaan tarinoita. Mielentila jolloin on mukavinta kirjoitella.En vain löydä aihetta.
Huomasin vanhemman kirjoitukseni. Se saa päätyä mukaan, koska se on osa minua sillä hetkellä samalla tavalla kuin kevyempi osa on tällä hetkellä minua. Kun aloitin lääkkeet. Nyt pidän päivän taukoa. Jotta voin hengähtää. Jotta voin olla tuntematta itseäni adhd:ksi. Kirjaimeillisesti. Jos koskaan olen epäilly addd: tä niin en enään.
Olen hengäys. Olen tuulenvire. Näin minusta joskus tuntuu, että lähden tuulien mukana. Silti olen osa maata. Pysyn paikoillani ja mielelläni tuulien tuullessa minussa. ehkä olen kuin vesi. Virtaan vaarrallisena, silti pysyen juuri siinä. Olen leopardi, kun sille päälle satun vien koko käden.
Tuntuu ettei minun kirjoitukset ole ihan tästä maailmasta tällä hetkellä. Nämä ovat minun tuulenvireeni, tunteeni jotka vain vievät mukana ilman, että löytää päätä ja häntää. Olen silti muistanut pysähtyä päivän aikana muutamia kertoja. Meditaatio ja itseni löytäminen on avain sana tällä hetkellä.
Päädyin antamaan äidilleni jälleen anteeksi. Ymmärrän mistä hän tulee. Tiedän hänen menneisyyden. Tiedän, etten olisi kovinkaan parempi, jos olisin siinä iässä kaiken sen jälkeen saanut lapsia. Joten haluan vielä kerran sanoa sen.
Äiti, saat anteeksi.
En tiedä arvostaisiko hän jos sanoisin sen hänelle. Ehkä hän olisi vain, että mistä? Hämmästyisi ja kieltäisi kaiken. Väittäisi asioiden olemasssa olon jälleen kerran. Kertoisi miten hullu olen ja moittisi minua. Kuka tietää. En ole valmis sanomaan sitä hänelle itselleen kuitenkaan vielä. Kunhan pyörittelen sitä päässäni.
En antanut vielä anteeksi isälleni. Ehkä sen mitä hän teki minulle, mutta mitä hän teki siskolleni ja äidilleni. Haluan sanoa en ikinä, mutta ikuisuus on kaukainen asia. En halua käyttää sellaista sanaa. Ikinä. Tarkoittaa ikuisuutta.
Siskolleni annoin kauan sitten. Ei oikeastaan ollut mitään anteeksi annettavaa lopulta. Vain nuoruuden tyhmyyttä. Nuoruuden, jossa ollaan sekaisin. Hän katuu sitä. Tiedän sen. Annoin hänelle sen kauan sitten jo anteeksi. Luulen, että sen voin kertoaa hänelle itselleenkin.
Ystävilleni ja entiselle rakastajalle annnan anteeksi. Siinäkään ei ole anteeksi annettavaa. Jotkut eivät vain kestä. Eivät jaksa elää seuraavaan päivään. Minunhan se pitäisi ymmärtää miltä se tuntuu. Kun ei vain jaksa enää välittää mistään ja vain päättää sen.
Viimeisen henkilön teko ei ole anteeksi annettu. Olen koskettu väärin. Sentään hyväksyn jo että niin on tapahtunut. Että minut on häväisty väärin. Että joillakin on sellainen valta sellaisessa tilanteessa. Tunnen itseni vielä välillä likaiseksi. Välillä tuntuu, etten voi tulla puhtaaksi. Välillä tuntuu, ettei edes oranssipipo saisi koskea, mutta nyt ne tunteet oranssipipon kohdalla ovat enemmänkin kaikuja. Vain ihan hetkellisiä tunteita. Mutta sen miehen teko ei unohdu. Se tuhosi minut ja muutti minut ja nyt yritän laittaa itseni takaisin.
Se että teko on saattaanut muuttaa minut, on pahin, mitä olen joutunut hyväksymään. Että se kosketti minua niin paljon, että sillä olisi sellainen valta. Tunnen vihaa, jota en tiedä mihin laittaa. Olen eksyksissä. Luulen välillä, että oranssipipo on pelastukseni, mutta se on väärin. Vain minä voin pelastaa itseni. Muuten joudun enemmän hukkaan.
Juuri nyt oloni on kuitenkin tarpeeksi hyvä. Näin haluan jatkaa lopun iltaakin. Pitää vain muistaa et antaa asioiden tulla, ei pakottaa mitään tulemaan ja jäädä vellomaan.